Tuhansia vuosia sitten oli kaupunki Kreikassa. Yhtenä iltana kaupunkiin saapui sanansaattaja, joka oli yltäpäältä pölyssä. Lähes viimeisillä voimillaan hän kertoi, että valtava roomalaisten legioona oli marssimassa kohti kaupunkia ja kaikkien tulisi paeta selvitäkseen hengissä. Tämän uutisen saatuaan kaupunkilaiset ajautuvat epätoivon ja paniikin tilaan. Moni kaupunkilaisista päätti lähteä roomalaisia pakoon vieden mukanaan kaiken sen minkä suinkin vain pystyivät mukanaan ja härkiensä vetämissä vankkureissa kantamaan.

Yksi oli kuitenkin erilainen. Tämä vanha mies käveli ilman mitään kantamuksia, hänellä oli mukanaan ainoastaan omat vaatteensa, sandaalinsa ja kävelysauvansa. Muut kysyivät häneltä:”Miksi jätät koko omaisuutesi vihollisillesi?”. Tällöin vanha mies vastasi viisaasti:” Omnia mea mecum porto!- Minä kannan kaikkea mukanani.

Omnia mea mecum porto?

Vanha viisas mies tarkoitti sanomallaan sitä, että hänen muistonsa kotikaupungistaan ovat ainoa asia minkä hän haluaa mukanaan kantaa. Näitä muistoja viholliset eivät voineet häneltä viedä pois. Sanoman viisaudesta on väitelty, mutta luullakseni vanhan miehen viisaus oli kaksoismerkityksinen. Yhtäällä hän sanoi että “Kaikki se, mikä on minun, kannan mukanani” ja toisaalta “Me olemme sitä, mitä muistamme”.

Nykytyössä me kannamme mukanamme kaikkea mitä tarvitsemme kirjaimellisesti älypuhelimessamme, tabletissamme ja läppärissämme. Mielestäni vielä merkittävämpää on se, mitä me kannamme sisällämme. Kannammeko mukanamme suurta egoamme, ahneuttamme, muiden aliarvioimista, kateutta tai jopa vihaa? Vai kannammeko mukanamme asennettamme, nöyryyttämme, myötätuntoamme itseämme ja muita ihmisiä kohtaan.

Mitä sinä kannat mukanasi?

P.S. Tulkinnan  mukaan vanha mies oli filosofi Bias eikä Cicero, jonka suuhun sanat on laitettu.