Uraputki

“Self-education is, I firmly believe, the only kind of education there is.” – Isaac Asimov

Työura tuntuu olevan mennyttä aikaa.  Ura on muuttunut  enemmän jonkinlaiseksi työstä työhön liitämiseksi ja erilaisiksi projekteiksi. Moninaista osaamista arvostetaan onneksi nykyisin aiempaa enemmän.

Oma “uraputkeni” on ollut jokseenkin poikkeava. Kun väittelin vuonna 2010 olin jo perustanut ensimmäisen yritykseni jonkinlaiseksi suunnitelma b:ksi. Kun sain “sulan” hattuuni siirryinkin välittömästi yrittäjäksi. Täysipäiväisenä yrittäjänä toimin kaksi vuotta. Tämän jälkeen muutin San Diegoon Halozyme Therapeutics Inc yhtiöön tutkimaan entsyymiä, joka voisi nopeuttaa insuliinin imeytymistä. Vuoden päästä tästä palasin takaisin Suomeen kehittämään Itä-Suomalaista johtamisosaamista kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Perustimme myös uuden yrityksen digitaalisen markkinoinnin maailmaan ja nimesimme sen Call to Action Oy:ksi. Viimeisin siirto työkellunnassani on ollut siirtyminen Sovelto Oy:lle konsultiksi. Nyt tehtävänäni on kehittää työelämän digiosaamista.

Aiemmin tällaista uraliitelyä olisi pidetty outona, nyt sitä saatetaan pitää myös vahvuutena. Nykytyön standardina voidaan pitää sitä, että yhä useampi meistä vaihtaa tehtäviä, ammattia ja jopa maata. Olen saanut ammennettua kaikista edellisistä töistäni jotain hyvää tulevaisuutta varten. Lisäksi olen saanut kartutettua osaamistani onnistumisien, erehdyksien ja ei-ainakaan-näin kokemusten kautta. Myös urani aikana luodut verkostot tuntuvat pysyvän mukanani riippumatta mitä teen työkseni.

Suomen koulutusjärjestelmää on kritisoitu viimeaikoina ja osittain oikeutetusti.  Itse kuitenkin arvostan todella paljon suomalaista koulutusjärjestestelmää ja sen monimuotoisuutta. Varsinkin lukioaikana koin olevinani fiksuimmillani. Yleissivistävävyyttä lukiosta ei tulisi poistaa.  

Takaisin asiaan. Mielestäni mikään koulutus ei kuitenkaan valmista tulevaan työhön. Kun sitten ampaisemme työelämään siellä ainoa menestyksen resepti on jatkuva oppiminen. Omasta kehityksestään ja oppimisestaan ei voi ottaa vastuuta kukaan muu kuin itse. Kuvailisinkin uraputkea enemmän haaviksi, joka kartuttaa osaamista vuosi vuodelta. Omaan haaviini on tarttunut kaikkea hyödyllistä.  

Tämä vaatii aivan uudenlaista asennetta, uuden oppimista ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä kykyä luopua vanhoista tekemisen tavoista. Se, että me suomalaiset tulemme menestymään myös tulevaisuudessa vaatii meiltä kaikilta uutta oppimista. Sen puolesta minä liputan vahvasti.