Aha-hetket tapahtuvat silloin kun aivosi spontaanisti uudelleentulkitsevat tietoa saavuttaakseen ei-itsestäänselvän päätelmän (anteeksi mitä?)
Luovat ihmiset ovat kuvanneet yllätyksellisiä läpimurtojaan kuin kirkkaiksi välähdyksiksi tai jopa kirkkaan näkemisen hetkeksi. Näitä välähdyksiä on sattunut jo useita satoja vuosia. Tunnetuimpia välähdyksiä ovat varmasti kun Arkhimedes aikoinaan huusi kylpyammeessaan Heureka (olen löytänyt sen). Tällöin hän ymmärsi välähdyksenomaisesti, että syrjäytetyn veden tilavuus on sama kuin vedenpinnan alla olevan ruumiinosan tilavuus. Toinen esimerkki historian suurimmista AHA-elämyksistä on varmasti on tarina painovoimalain keksimisestä vuonna 1666. Isaac Newtonin uskotaan keksineen painovoimalain nähdessään omenan putoavan puusta, joka kasvoi Cambridgessa. Tämäkin tarina on tiettävästi tosi. Yleensä näihin välähdyksiin tai oivalluksiin (insights) tarvitaan tietoa, jota yhdistellään vanhaan tietoon uudella ja/tai käytännöllisemmällä tavalla.
Renesanssin pankkiirit ideoiden törmäyttäjinä
Voidaan puhua myös Medici-ilmiöstä, josta Frans Johansson on kirjoittanut loistavan kirjan. Kirjan tausta-ajatuksena on Medici-ilmiö, joka juontaa juurensa aina 1400-luvun Italiaan. Medicit olivat pankkiirisuku, jotka aikaansaivat erilaisten taiteilijoiden, kuten kuvanveistäjien, tiedemiesten, runoilijoiden, filosofien, arkkitehtien ja pankkiirien kasaantumisen Firenzeen. Nämä erilaisten taiteen ja tieteen alojen edustajat kokoontuivat yhteen ja oppivat toisiltaan asioita, joita eivät olisi oppineet toimiessaan vain ”omiensa” kanssa. Renesanssissa luovuus oli voimavara, ja ideoiden ristiinpölytys oli arvo. Siiloja rikottiin siis jo 1400-luvulla. Frans Johansson lähtee ajatuksesta, että nykyäänkin voidaan synnyttää samanlainen Medici-ilmiö, missä erilaisuudesta ja erilaisten taiteen ja tieteen alojen välimaastoista voidaan innovoida mitä ihmeellisempiä uusia mahdollisuuksia tehdä myös bisnestä.
Takaisin AHA-hetkiin.
Nyt myös tiedemaailma ja erityisesti psykologit ovat alkaneet tutkia näitä luovan prosessiin kiinteästi liittyviä oivalluksia ja välähdyksiä tarkemmin. Mitä aivoissa oikein tapahtuu näiden välähdysten aikana? John Kounious, sovelletun kognitiivisen psykologian professori Drexelin yliopistosta on kertonut, että tiede alkaa ymmärtämään mitä aivoissa tapahtuu ennen oivallusta.
Aikaisempi teoria luovuudesta on jo lähes sata vuotta vanha ja Graham Wallasin (politiikan tutkija) kehittämä. Siinä luova prosessi on jaettu neljään eri osaan.
- Valmistautuminen (preparation)
- Idean itäminen (incubation)
- Valaistuminen (illumination)
- Varmistuminen (verification).
Wallasin teoriaa on sittemmin rikottu pienempiin osiin muiden tieteen tekijöiden toimesta. Esimerkiksi valmistautuminen on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen keskittyy yleiseen oppimiseen ja toinen on keskittyneempää taitojen rakentamista. Näistä molemmat ovat tärkeitä uusien ideoiden keksimisessä. Harvardin psykologi Shelley Carson on haastatellut yli tuhatta luovaa yksilöä tutkimuksessaan. Hänen tutkimuksensa mukaan nämä kaksi vaihetta ovat hyvin yleismaailmallisia riippumatta siitä oletko tiedemies, taiteilija, muusikko tai kirjailija. Carson on myös todennut että luovuus ei ole rajoittunutta vain huippulahjakkaille taiteilijoille tai ajattelijoille vaan se on mahdollista myös meille tavallisille tallaajille.
Tärkeintä on mielestäni luoda tapa, miten omaa ajatteluprosessiaan viedään eteenpäin systemaattisesti.
Innovatiivisilla yksilöillä onkin sanottu olevan tietty tyyli ajatella ja rikkomalla heidän ajatusprosessin osiin lähes jokainen voi käyttää tätä mallia parempiin oivalluksiin. Aivotutkimuksen mukaan meistä jokainen voi päästä lähemmäs näitä kirkkaita välähdyksiä seuraamalla viiden kohdan mallia, joka koostuu tutkimuksesta, keskittymisestä, ideoiden hauduttamisesta, oivalluksen saamisesta ja idean maaliin saattamisesta. Ajattelin kirjoittaa näistä jokaisesta vaiheesta oman kirjoituksensa, jos asia kiinnostaa. Olen kerännyt ja kehittänyt omiin tapoihin sopivia tekniikoita melkoisen kasan vuosien varrella.
