Olemme vihdoin pääsemässä vuoren huipulle, jonka eteen olemme tehneet valtavasti töitä. Tai ainakin näemme huipun jo silmissämme. Olemme saavuttamassa jotakin. Annamme itsellemme tunnustusta ja sitä tekevät jo muutkin.

Ego laittaa meidät ajattelemaan: “ Olen erityinen. Olen parempi. Säännöt eivät päde minuun”. 

Samalla kun saavutamme jotakin,  näemme uusia houkutuksia ja haasteita. Hengitämme ohuempaa ilmaa ja ympäristö on paljon armottomampi kuin alhaalla. Otamme haasteen vastaan.

Miksi menestyksen tunne on niin ohimenevää? Koska egomme lyhentää sitä. Heti kun olemme saavuttamassa jotakin me haluamme lisää. Joskus tunne menestyksestä romahtaa päivissä ja joskus se vaan haihtuu pois ajan kanssa. Jossain vaiheessa se kuitenkin häipyy ja tunnemme jonkinlaista kaipuuta siihen.

Samalla lopetamme oppimisen, lopetamme kuuntelemisen ja menetämme otteemme siihen mikä merkitsee. Tulemme oman egomme ja kilpailun uhreiksi.

Joten takaisin sorvin ääreen. Et ole huipulla.. Et ole valmis. Et ehkä koskaan olekaan. Osaatko sinä hallita menestystä vai onko se pahinta mitä sinulle ikinä voi käydä?