Mikä ihmeen digiosaaminen?

Kävin  puhumassa STTK:n tilaisuudessa, jossa aiheena oli digiosaamisen kehittäminen. Tässä puheen pointteja myös blogin muodossa.

Me kaikki tiedämme, että digitalisoitumisen myötä työelämä on murroksessa. Tämä luo myös uusia osaamishaasteita jokaiselle työssäkäyvälle suomalaiselle. Työ muuttuu mm. ajanhallinnan, viestinnän, yhteisöllisyyden, tiedon jakamisen, sosiaalisen median, uraputken ja ennen kaikkea digiosaamisen kehittämisen näkökulmasta. Vanhat työn suorittamisen muodot katoavat ja uudet tulevat tilalle. Vasta tunnistettu ja opittu tietotyökin on jo muuttumassa digityöksi, jonka vaatimat tekniset valmiudet ovat jo aivan muuta kuin pelkässä tietotyössä.

DIGIOSAAMINEN ON TÄYSIN EROTTAMATON OSA TYÖELÄMÄTAITOJA

Väitän, että 95 %:ssa ammateista joudumme tekemisiin, ellemme päivittäin niin vähintään viikoittain erilaisten digitaalisten laitteiden ja järjestelmien kanssa. Nykyaikaisessa työelämässä onkin lähes mahdotonta olla olematta tekemisissä muuttuvien digitaalisten järjestelmien kanssa, oli ammatti sitten sairaanhoitaja, toimistotyöntekijä, autonkorjaaja, lääkäri tai juristi.

VARAUTUMINEN ON OLLUT PUUTTEELLISTA

Teknologia on kehittynyt viime vuosina niin huimaa vauhtia, ettei koulutusjärjestelmämme ole pysynyt mukana eikä se ole pystynyt tarjoamaan nykyisille työikäisille mahdollisuutta opiskella niiden työelämässä tarvitsemia taitoa.  Uusitulla opetussuunnitelmalla mahdollistetaan ainakin periaatteessa tulevalle sukupolvelle mahdollisuus oppia nykytyöelämän taitoja, mutta mitä käy niille, jotka ovat jo työelämässä ja joilla on vielä työuraa 20-30 vuotta jäljellä? Yleistäen voidaan sanoa, että yli 30-vuotiasta kohdalla heidän todellinen digiosaamisensa on tullut tähän saakka ainoastaan heidän oman kiinnostuksensa kautta, ei yleissivistävän koulutuksen tai jatkokoulutuksen myötä.

DIGIOSAAMINEN ON JAKAUTUNUTTA

Digibarometri 2016:n mukaan Suomella menee erittäin hyvin digitalisaation saralla, jossa olemme maailman ykkösiä. Olemme myös kärkisijoilla kansainvälisestä aikuistutkimuksesta eli PIAAC:ssa. Näiden lisäksi suurimmalla osalla meillä suomalaisista on verkkoyhteys ja älypuhelin.

Samoilla tutkimuksilla on myös synkemmät puolensa. Vaikka keskimäärin loistammekin, ovat tutkimusten mukaan digiosaaminen ja tietotekniikan avulla suoritettavat ongelmanratkaisutaidot osalla väestöstämme erittäin puutteellista. Vuonna 2012 tehdyssä PIAAC-tutkimuksessa todettiin, että tason 1 tai alle osaajia löytyi 16-65 vuotiaista suomalaisista noin miljoona kappaletta. Varsinkin alemmin koulutetun väestön osalta taitotasossa oli erittäin suuria puutteita. Koska tutkimus on tehty jo vuonna 2012, niin voidaan olettaa, että kosketusnäytölliset laitteet sekä muun teknologian arkipäiväistyminen ovat saattaneet parantaneet tuloksia. Toisaalta tekniikan ja eri järjestelmien määrä on viimeisen neljän vuoden aikana kasvanut eksponentiaalisesti ja samalla oletusarvo, että kaikki taustasta riippumatta ovat kykeneviä tekniikkaa käyttämään.

MITÄ DIGITAITOJA TARVITAAN?

Tämä on kysymys, mihin on lähes mahdoton antaa lopullista vastausta. Itse olen kysynyt tätä mm. Digitalist Networkilta ja tuloksena sain kerättyä oheisen listan. Mielestäni nämä ovat hyvä koonti erilaisista osaamisalueista, joita digiajalta vaaditaan.

Go ON UK:n tutkimuksessa vuonna 2015 käytettiin alla olevia tehtäviä ja taitojen hallintaa mittaamaan perustavaa laatua olevaa digitaalista valmiutta. Tutkimuksessa on testattu ainoastaan hyvin yksinkertaisia asioita kuten tiedon tallentamista, tiedon etsimistä verkosta, verkkokaupasta tilaamista ja sovellusten asentamista
älypuhelimeen. 23% tutkimukseen osallistuneista ihmisistä eivät osanneet suorittaa näitä tehtäviä.

go-on-ok-digitaidot-petteri-kallio

MITEN?

Haluaisin kehittää jonkinlaisen mittariston ja sen jälkeen matriisin mihin alkaisimme rakentamaan digitaitojen listaa ja niiden alle tehtäviä joita meidän tulisi osata. Näin voisimme saavuttaa halutessamme tietyn ”tason” jokaisessa osaamisalueessa. Lopuksi tarvitsemme tietysti myös koulutuksen, joka tukee näitä tavoitteita.  Koulutuksella en tarkoita nyt perinteistä luokassa istumista vaan erilaisia tapaamisia verkossa, paikan päällä, vertaisoppimista, kokeiluja, demoja ja yhdessä tekemistä.

Digitaitojen opettelussa tarvitsemme oikeaa oppimista. Oppimista, joka kääntyy suoraan käytäntöön ja uudeksi osaamiseksi. Tätä me tarvitsemme varsinkin suomalaisessa aikuiskoulutuksessa. Sillä työkalut, joita emme osaa käyttää muuttuvat nopeasti pelkäksi painolastiksi ja vievät huomioin pääasiallisilta työtehtäviltä.

Tämä jos mikä on mitattava ongelma, eikä sen tuottamia tappiota ainakaan korvata pidentämällä työaikaa 6 min päivässä.

Ja tässä esitykseni:

[slideshare id=66499700&doc=sttk-160928072230]

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *