Synkronisiteetti on psykiatri C. G. Jungin luoma käsite, joka tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätöntä asiaa tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys.

Tällainen tilanne saattaa syntyä kun tapaa uuden ihmisen ja hänellä on kanssasi sama nimi, nimien saamiset eivät ole kausaalisesti yhteydessä, mutta jotenkin automaattisesti peilaa itseään siihen samannimiseen ihmiseen. Sama ilmiö toteutuu kun ajattelet jotakuta ja samassa tuo ihminen laittaa viestiä tai ilmestyy eteesi. Tai olet tekemässä jotain työtä ja samassa siihen tarvitsemasi tieto, asia tai ihminen ilmestyy eteesi. Jungin mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole kysymys sattumasta, vaan sykronismista.

Kaiken samanaikaisuus

En ole psykologi mutta luulen ettei tämä voi kertoa kuin siitä että meillä ihmisillä  on taipumus nähdä yhteyksiä ja ”syvällisiä” merkityksiä siellä, missä niitä ei ole. Ehkä se on elämän tarkoitus? Samanaikaisuuden tunne palauttaa inhimillisen kokemuksen. Nyt koronan aikana me tunnemme ihmisinä jälleen samanaikaisuutta. Riippumatta missä asumme, mikä on sosioekonominen statuksemme tai etnisyytemme tämä kriisi koskettaa meitä kaikkia samanaikaisesti. Se on myös asia, joka tapahtuu meille vaikkei se ole kalenterissa. Vastaavia asioita tietysti on aina ollut. Tulen katselu, tähdet, auringon nousut ja laskut etc. Ne alkavat unohtua meiltä helposti informaatiotulvassa. Nyt tämän pandemian keskellä koemme olevamme yhdessä ihmiskunta.

Se on oikeastaan yksi koko inhimillisen kokemuksen ydin. Tämän puolesta meidän kannattaa nousta barrikadeille. Olemmehan Homo Communitas.