Uusi normaalitulee nopeasti.

Se alkaa poikkeamana. Se voi alkaa käytöksenä mistä et erityisemmin pidä, mutta siedät sitä. Sen jälkeen joku muu alkaa seuraamaan tätä käytöstä mutta sinä et huomaa sitä tai annat sen yksinkertaisesti vain olla. Sitten muutkin alkavat tekemään sitä- toistamaan sitä mitä ovat nähneet koska kukaan ei alkanut korjaamaankaan.

Sitten se onkin jo liian myöhäistä. Siitä on tullut kullttuuria. Uusi normaali.

Tätä tapahtuu organisaatioissa jatkuvasti. Yksi äkäinen huomautus voi aiheuttaa ryöpyn uusia äkäisiä huomautuksia. Vähän samaan tapaan kun yksi kipinä voi syyttää metsäpalon.  Ja jos annat sen tapahtua, siitä tulee sallittua. Käytös jota ei aluksi tarkistettu millään tavalla tuli käytöstä joka on hyväksyttyä.

Tätähän tapahtuu kaikissa organisaatioissa.

Joku vuodattaa firman chatissa jostain hankalasta asiakkaasta jotain epäsopivaa. Kukaan ei sano mitään, vaan se jätetään “omaan arvoonsa”.

Meidän on helppo arvostella tänään Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajaa unohtaen sen miten me itse olisimme toimineet samassa tilanteessa. Jos asut lasitalossa, ei pitäisi heittää ainoatakaan kiveä.

Kaikki tavallaan tietävät että jokin asia ei ole oikein, mutta kukaan ei oikein osaa myöskään pysäyttää sitä. Ja mitä pidemmälle asiat menevät sitä vaikeampi sitä onkaan pysäyttää. Veteen piirretty viiva.

Uuden normaalin purkaminen vaatii paljon enemmän ponnistuksia kuin se että uusi normaali olisi syntynyt alunperin. Jos et halua organisaatioosi kulttuuriin äkäisiä juuria, sinun täytyy pitää huoli siemenistä.

Huomaa ettei sinun tarvitse asian antaa olla niin pitkään että siitä tulee uusi normaali. Kulttuuri on sitä mitä kulttuuri juuri nyt tekee. Kulttuuri ei ole sitä mitä olet ajatellut sen olevan. Se ei ole myöskään sitä mitä toivot tai pyrit sen olevan.

Kulttuuri on sitä mitä sinä teet. Joten tee se paremmin.