Kirjoittelin taannoin näkemyksiäni viestinnästä Digitalistin blogiin ja mietin siinä kuinka fundamentaalista viestintä onkaan ihmisille. Mikään tieto ei välity ilman viestintää, mitään oppimista ei tapahdu ilman viestintää eikä minkäänlaista yhteiskuntaa olisi kehittynyt ilman viestintää. Voidaankin sanoa että ihmistä ei olisi ilman viestintää.

Sosiaalinen media antaa nyt viesteillemme siivet. Hyvässä ja pahassa.

Myös vaikuttajayksilöiden merkitys korostuu. Ne jotka pitävät ääntä itsestään, saavat itselleen seuraajia. Se on täysin luonnollista. Ne ketkä osaavat hallita yhteisöjä tulevat voittamaan pelin.

Miksi viestintä SITTEN epäonnistuu?

Osmo A. Wiio on osuvasti sanonut että viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.

Tämä pitää harmittavan usein myös paikkaansa. Mutta miksi viestintä epäonnistuu? Väittäisin,  että tärkein yksittäinen tekijä viestin epäonnistumiselle on se että viestijä ei ymmärrä vastaanottajaa. Tai ei halua ymmärtää. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää miettiä ensin viestin vastaanottajaa. Mitä hän ajattelee? Millä äänellä hän puhuu? Tämän vuoksi mm. Organisaatioviestintä on erittäin vaikea laji. Organisaatioilla onkin tapana viestiä itsestään aivan liian monimutkaisesti että kukaan ihminen saisi ajatuksesta aidosti kiinni. On huomattavaa että organisaatioviestinnässä viestin vastaanottaja on toinen ihminen, ei toinen organisaatio. Mikäli viesti ei mene perille syy on aina viestijässä ei vastaanottajassa.

Media on purkautunut

Entiset valtamediat TV, radio ja sanomalehdet ovat purkautuneet vuosi vuodelta pienemmiksi ja pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Aikaisemmin kaupungin kaikki uutiset luettiin jälkikäteen sanomalehdesta. Kokoonnuimme aina TV:n ääreen kun maailmassa tapahtui jotain merkittävää. Media tosin määräsi sen mitä sisältöjä kulutimme. Malli oli yhdestä tuutista monelle. Vuorovaikutukselle jäi hyvin vähän tai ei ollenkaan mahdollisuutta.  Nyt esimerkiksi Helsingin Sanomia voi seurata halutessaan lehden lisäksi, digilehtenä, HS Ilta-lehtenä, HSTV:ssä videoina, Twitterissä, Facebookissa ja niin edespäin. Nyt kuluttaja voi valita kanavansa ja uutisten ja artikkelien kulutustapansa. Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Helsingin Sanomien Twitter julkaisee kaikki uusimmat jutut ja uutiset nopeammin kuin se onnistuu ne lehteen painamaan. Ilmaiseksi.

Sosiaalinen media on presidentintekijä

Sosiaalinen media vaikuttaa meihin ihmisiin valtavasti. Rakennamme omaa sosiaalisen median kuplaamme tai “walled gardeniamme” jokapäiväisillä valinnoillamme Facebookissa, Twitterissä ja Googlessa. Meidän verkkomaailmamme on hyvin pitkälti sitä, mitä algoritmit meille tarjoilevat. Joka klikkaus segmentoi meidät tietyllä tavalla ja algoritmit tarjoilevat meille sen mukaista sisältöä. Olemme mitä klikkaamme. Ja eikä aikaakaan kuvittelemme että kaikki mitä omassa sosiaalisen median maailmassamme tapahtuu on totta. Samalla kun tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan se on myös kohdennettu paremmin kuin koskaan.

Viimeinen käänne tässä sosiaalisen median vaikuttavuudessa oli tietysti USA:n presidentinvaalit. Eräiden arvioiden mukaan nämä vaalit ratkesivat ainakin osittain juuri sosiaalisessa mediassa. Ellun Kanojen Martti Lindholm sanoi Huomenta Suomen lähetyksessä 15.11., että tuleva presidentti teki särön sosiaaliseen mediaan, joka levisi hyvin mediassa.

Myös Facebookista irtoava data puhui tämän puolesta. Loistavan artikkelin aiheesta oli kirjoittanut 1.11. Steve El-Sharawy EzInsightista, jossa hän vertailee kandidaattien dataa ja arvioi että mikäli USA:n presidentti valittaisiin pelkästään Facebookin perusteella Donald Trump voittaisi ylivoimaisesti (landslide victory). Mielestäni tämä on hyvin merkittävää.

Tulevan presidentin sosiaalisen median strategian runko oli hyvin suunniteltu, mutta oli jätetty tilaa myös reagoimiselle. Siinä piilee mielestäni onnistumisen salaisuus sosiaalisessa mediassa.

Elämme kohinan keskellä ja sieltä on vaikea tulla esiin. Pitää kuitenkin yrittää.

Täältä esitykseeni asiasta: